Kesäilta Kyröös 2004tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Pohojalaasuuresta kirjoossa
Ehtoota!
Päätin käyrä oikeen julukisesti läpitte mun kirjahyllyn sisältöä ja kertua, mitä pohojalaasuuteen liittyvää mun hyllystä löytyy. Oon vasta aluus täs harrastukses, lista ei oo täs vaihees kummoonen, mutta tarkootus on kasvattaa kokoelmaa. Lisäksi toivoosin kaikkien lukijooren laittavan viestiä pohojalaasuutta käsittelevistä kirjoosta. Pohojalaaset tuntien täällä on julukaastu paljo priimatavaraa, mutta ku ollahan niin vaatimattomia, niin niistä ei piretä meteliä.
Sanakirjoosta mullon Kerttu Karhun kaksi Etelä-Pohojammaan murteen sanakirjaa, eheroon taharoon ja ei lisä pahoota. Jäläkimmäänen on itsenäänen jatko-osa tualle ensimmääselle, kuten nimestäkin voi jo päätellä. Pohojalaasia paukahruksia on sellaases kirjases ku Ylistaron kaskut ja huulet. Lisäksi mullon Sampo Kontusen tuatannosta Naurun pyörtehis. Tarkootus olis hankkia myäs ne muut Kontusen murrekirjat, Kontusen piirrokset eteläpohojalaasten paukahrusten höystäminä on lyämätön yhristelmä.
Täs yhteyres täytyy myäs mainita Tero Järvisen kertomuskokoelma Isäntä itte. Se sisältää pohojalaasta maailmanparannusta, lyhytproosaa lakeuksilta, niinku jostain esittelystä luin. Järviseltä on myös ilimestymässä teos Kylymää vettä ja puunuijaa.
Seinäjoen flikka
Päätin käyrä oikeen julukisesti läpitte mun kirjahyllyn sisältöä ja kertua, mitä pohojalaasuuteen liittyvää mun hyllystä löytyy. Oon vasta aluus täs harrastukses, lista ei oo täs vaihees kummoonen, mutta tarkootus on kasvattaa kokoelmaa. Lisäksi toivoosin kaikkien lukijooren laittavan viestiä pohojalaasuutta käsittelevistä kirjoosta. Pohojalaaset tuntien täällä on julukaastu paljo priimatavaraa, mutta ku ollahan niin vaatimattomia, niin niistä ei piretä meteliä.
Sanakirjoosta mullon Kerttu Karhun kaksi Etelä-Pohojammaan murteen sanakirjaa, eheroon taharoon ja ei lisä pahoota. Jäläkimmäänen on itsenäänen jatko-osa tualle ensimmääselle, kuten nimestäkin voi jo päätellä. Pohojalaasia paukahruksia on sellaases kirjases ku Ylistaron kaskut ja huulet. Lisäksi mullon Sampo Kontusen tuatannosta Naurun pyörtehis. Tarkootus olis hankkia myäs ne muut Kontusen murrekirjat, Kontusen piirrokset eteläpohojalaasten paukahrusten höystäminä on lyämätön yhristelmä.
Täs yhteyres täytyy myäs mainita Tero Järvisen kertomuskokoelma Isäntä itte. Se sisältää pohojalaasta maailmanparannusta, lyhytproosaa lakeuksilta, niinku jostain esittelystä luin. Järviseltä on myös ilimestymässä teos Kylymää vettä ja puunuijaa.
Seinäjoen flikka
maanantaina, syyskuuta 04, 2006
Pohojalaasen luanto
Terve flikat!
Mä ajattelin ny nostaa keskusteluhun pohojalaasen luannon. Mun miälestä pohojalaaset on osaltansa aika jäyhiä osoottamahan tunteita, vaikka asioosta sanotahankin useen suarahan. Suuttumusta osootetahan ehkä enempi, mutta sellaasia hellyyren tai rakkauren tuntemuksia ei juuri osooteta. Ne kattotahan melekeen aina tarpeettomaksi hempeelyksi. Onhan se sellaanen sanontakin taikka vitsi olemas, että pohojalaanen emäntä ihimetteli, miksi isäntä sanoo niin harvoon rakastavansa. Isäntähän totes siihen jotenkin niin, jotta oonhan mä sen kertahallensa sanonu ja mä sanon kyllä sitte jos muutan miäleni.
Usiammin kyllä kuuloo pariskunnan kränäävän ja priukaavan kuin osoottavan hellyyttä. Ihimeellistä.
Itte en kyllä julkisesti priukaa, tai ainakaan en tiarosta niin tekeväni ;) Mutta en kyllä sen pualeen heleposti kovin myänteesiä tai hellyyttäviä tunteita julukisesti osoota. Pohojalaanen on kai sellaanen aika viiliä ja etäänen, tai ainakin pyrkii olemahan.
Mullon teille yks esimerkki tästä. Sen te tiärätteki, jotta molin monen muun pohojalaasen tavoon Farmaris näyttelyys. Me ei yleensä isännän kans julukisesti hempeellä ollenkaa, mitä ny kärestä piretähän joskus (sitä kai ei pohojalaaseltakaan kiälletä eikä maine mee). Sitte siinä yhtäkkiä tungokses kävelles isäntä otti ja täräytti kauniin kesäsunnuntain kunniaksi pusun. Siinä kuluku hetkeksi keskeyty, ja justihin oli yks arviolta viisiskymmenis oleva pohojalaasmiäs siinä meitä ohittamas. Se vaan totes: "Voi hyvä jumala". Me tiätysti kohteliaasti häntä väistettihin, mutta hän loikkas kyllä jo aika kaukaa meirän ohi, pelekäs kai pusutaurin saavansa. Meitä isännän kans nauratti kovaa. Miätittihin, että kun kerran vuares julukisesti pienen ja siävän pusun tärähyttää, niin heti joku taivasteloo. Menihän siinä kaharen pysähtyvän ihmisen kohoralta tiä tukkohon, mutta eikös se oo sen arvoosta. Ainakin mun miälestä. Kyllä metrin verran pohojalaasenkin jalaka sivulle väistää...
*
Nyt ehkä on syytä pitää pusutaukua julukisesti. Ehkä joskus ens suvena taas. Muttei ehkä kumminkaan farmaris, jottei tuu turhia syrämentykytyksiä kellekää :)
T. Laihian flikka
Mä ajattelin ny nostaa keskusteluhun pohojalaasen luannon. Mun miälestä pohojalaaset on osaltansa aika jäyhiä osoottamahan tunteita, vaikka asioosta sanotahankin useen suarahan. Suuttumusta osootetahan ehkä enempi, mutta sellaasia hellyyren tai rakkauren tuntemuksia ei juuri osooteta. Ne kattotahan melekeen aina tarpeettomaksi hempeelyksi. Onhan se sellaanen sanontakin taikka vitsi olemas, että pohojalaanen emäntä ihimetteli, miksi isäntä sanoo niin harvoon rakastavansa. Isäntähän totes siihen jotenkin niin, jotta oonhan mä sen kertahallensa sanonu ja mä sanon kyllä sitte jos muutan miäleni.
Usiammin kyllä kuuloo pariskunnan kränäävän ja priukaavan kuin osoottavan hellyyttä. Ihimeellistä.
Itte en kyllä julkisesti priukaa, tai ainakaan en tiarosta niin tekeväni ;) Mutta en kyllä sen pualeen heleposti kovin myänteesiä tai hellyyttäviä tunteita julukisesti osoota. Pohojalaanen on kai sellaanen aika viiliä ja etäänen, tai ainakin pyrkii olemahan.
Mullon teille yks esimerkki tästä. Sen te tiärätteki, jotta molin monen muun pohojalaasen tavoon Farmaris näyttelyys. Me ei yleensä isännän kans julukisesti hempeellä ollenkaa, mitä ny kärestä piretähän joskus (sitä kai ei pohojalaaseltakaan kiälletä eikä maine mee). Sitte siinä yhtäkkiä tungokses kävelles isäntä otti ja täräytti kauniin kesäsunnuntain kunniaksi pusun. Siinä kuluku hetkeksi keskeyty, ja justihin oli yks arviolta viisiskymmenis oleva pohojalaasmiäs siinä meitä ohittamas. Se vaan totes: "Voi hyvä jumala". Me tiätysti kohteliaasti häntä väistettihin, mutta hän loikkas kyllä jo aika kaukaa meirän ohi, pelekäs kai pusutaurin saavansa. Meitä isännän kans nauratti kovaa. Miätittihin, että kun kerran vuares julukisesti pienen ja siävän pusun tärähyttää, niin heti joku taivasteloo. Menihän siinä kaharen pysähtyvän ihmisen kohoralta tiä tukkohon, mutta eikös se oo sen arvoosta. Ainakin mun miälestä. Kyllä metrin verran pohojalaasenkin jalaka sivulle väistää...
*
Nyt ehkä on syytä pitää pusutaukua julukisesti. Ehkä joskus ens suvena taas. Muttei ehkä kumminkaan farmaris, jottei tuu turhia syrämentykytyksiä kellekää :)
T. Laihian flikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
