maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Pohojalaasen luanto

Terve flikat!

Mä ajattelin ny nostaa keskusteluhun pohojalaasen luannon. Mun miälestä pohojalaaset on osaltansa aika jäyhiä osoottamahan tunteita, vaikka asioosta sanotahankin useen suarahan. Suuttumusta osootetahan ehkä enempi, mutta sellaasia hellyyren tai rakkauren tuntemuksia ei juuri osooteta. Ne kattotahan melekeen aina tarpeettomaksi hempeelyksi. Onhan se sellaanen sanontakin taikka vitsi olemas, että pohojalaanen emäntä ihimetteli, miksi isäntä sanoo niin harvoon rakastavansa. Isäntähän totes siihen jotenkin niin, jotta oonhan mä sen kertahallensa sanonu ja mä sanon kyllä sitte jos muutan miäleni.
Usiammin kyllä kuuloo pariskunnan kränäävän ja priukaavan kuin osoottavan hellyyttä. Ihimeellistä.

Itte en kyllä julkisesti priukaa, tai ainakaan en tiarosta niin tekeväni ;) Mutta en kyllä sen pualeen heleposti kovin myänteesiä tai hellyyttäviä tunteita julukisesti osoota. Pohojalaanen on kai sellaanen aika viiliä ja etäänen, tai ainakin pyrkii olemahan.
Mullon teille yks esimerkki tästä. Sen te tiärätteki, jotta molin monen muun pohojalaasen tavoon Farmaris näyttelyys. Me ei yleensä isännän kans julukisesti hempeellä ollenkaa, mitä ny kärestä piretähän joskus (sitä kai ei pohojalaaseltakaan kiälletä eikä maine mee). Sitte siinä yhtäkkiä tungokses kävelles isäntä otti ja täräytti kauniin kesäsunnuntain kunniaksi pusun. Siinä kuluku hetkeksi keskeyty, ja justihin oli yks arviolta viisiskymmenis oleva pohojalaasmiäs siinä meitä ohittamas. Se vaan totes: "Voi hyvä jumala". Me tiätysti kohteliaasti häntä väistettihin, mutta hän loikkas kyllä jo aika kaukaa meirän ohi, pelekäs kai pusutaurin saavansa. Meitä isännän kans nauratti kovaa. Miätittihin, että kun kerran vuares julukisesti pienen ja siävän pusun tärähyttää, niin heti joku taivasteloo. Menihän siinä kaharen pysähtyvän ihmisen kohoralta tiä tukkohon, mutta eikös se oo sen arvoosta. Ainakin mun miälestä. Kyllä metrin verran pohojalaasenkin jalaka sivulle väistää...
*
Nyt ehkä on syytä pitää pusutaukua julukisesti. Ehkä joskus ens suvena taas. Muttei ehkä kumminkaan farmaris, jottei tuu turhia syrämentykytyksiä kellekää :)

T. Laihian flikka

2 kommenttia:

Jalasjärven flikka kirjoitti...

Heh heh, olipas tuo ny sattumus! Oot kyllä aiva oikias tuon pohojalaasen jäyhän luonnon suhtehen. Pohojalaanen mies ei tunnetusti palijo puhu eikä pussaa, ei ainakaa julukisesti. Mutta sun miehes ilimeesesti on se poikkeus joka vahavistaa säännön. Tai tämän jäläkehen ei taira tohtia palijo julukisuuren valokeilas moiskaasta, pelekää pian jotta maine menöö.

Varmahan poikkeuksiakin löytyy, mutta musta tuntuu notta varsinki pohojalaanen mies ei palijo tuntehistansa puhele. Luuloo vissihin jotta toinen osapuoli on joku ajatustenlukija tai jotaki. Mutta mielestäni naiset on vähän toisenlaasia, puhetta tuloo kuhan alakuhun pääsöö. Vai mitä mieltä ootta, onko täs sukupuolella jotaki merkitystä?

Seinäjoen flikka kirjoitti...

Laihian flikalla oli herkullinen esimerkki, joka osootti hyvin pohojalaasen reaktion julukiseen hellyyrenosootuksehen. Jalasjärven flikka esitti visaasen kysymyksen, notta onko naiset miähiä puheliaampia. Omien havaantojeni mukaan naisetkaan ei kauhiasti tuntehistansa puhele, vaikka täs tairetahan jo liikkua sukupolovikysymyksis. Mullon sellaanen kutina, notta nuaremmat pohojalaaset saattaas tuntehistansa avoomemmin kertoilla. Nykymaailman pohojalaaset on kulkenu muutaki ku tuvan ja tunkion väliä, ja muualta otetahan vaikuttehia.

Mitä sitte tuloo puheliaasuutehen nuan yleensä, niin kyllä mä melekeen veikkaasin, notta se on pikemminkin luannekysymys, ei niinkään sukupualikysymys. Ainakin jos omihin kokemuksihin peilaan, niin on pariskuntia, joissa vaan nainen on äänes ja melekeen saan halavauksen, jos joskus kuulen miähen jotain sanovan. Sitte on miähiä, joilta tuloo juttua notta ei meinaa muut suun vuarua saara.