Terve flikat!
Mun on ny aiva pakko purkaa ajatuksia autoolusta. Se nimittäin kuumentaa mun tunteeta aina silloon tällöön - no itse asias aika useenkin jos rehellisesti sanon.
Useen aioon mä funteeraan tuata autoolua yhyren mun ystävän kans, joka on aika paljon tyänsä pualesta autolla matkas. Sen juttuja kun kuunteloo, niin ei voi uskoa, jotta eres 80 prosentilla autoolijoosta on oikiasti ikää ainaki 18 vuotta ja autokoulu käytynä. Esimerkiksi kesän mittahan sille sattuu sellaanen, jotta 80:n alueella joku kinnas 75:ttä väyryskoppaasella mersulla. No, kaveri siihen, jotta ohihan tuasta täytyy päästä, jottei tuu ruuhkaa aiva suatta. Se rupes sitte ohittamahan, mutta mersumiäs painookin kaasua, ja lopulta sitä mentihin rinnakkaan melekeen 140:tä. Kaveri pääsi ohi ja hidasti sen verran, jotta nopeus oli sallituus rajoos. Sitten mersumiäs laittoo vilukun päälle ja rupes ohittamahan. Kun soli sitten ohi pääsny, se yllättäen rupes voimakkahasti jarruttamahan sillä lopputulemalla, jotta kaveri oli melekeen etulasis kiinni kun piti niin rajusti jarruttaa kun toinen tryykää aiva etehen ja sitte jarruttaa. Lopuuksi sitä mentihin sitten peräjulukkaa sitä alakuperäästä 75:ttä mersumiäs erellä. Kaveri ei uskaltanu enää ohitte mennä. Meinas, että parempi olla kumminkin hengis. Vähä vastaavia sitä on varmahan kokenu itte kukin jokka palijo autolla liikkuu.
Jutulle jatkoa kommentis, jottei tartte niin palijo yhyrellä kertaa lukia. Kommentis on vähän kevyempää jatkoa, vaikka priukaaminen jatkuukin... Tähän laittaasin hymiön, mutta se ei jotenkaa sovi luannolle justihin ny, kun moon niin kiihtynehes miälentilas.